tiistai 22. elokuuta 2017

Hattivattien salaisuus

[Muumipappa:]
Mukaan en tahtonut mitään.
Vain liike oli tärkeää.
Lähdöstäni puhunut en kenellekään.
Tuo taisi olla töykeää.

Hyvästelin pihapiirin, puut ja pensaat sen.
Rannan, saunan sekä oman verstaan vähäisen.
Kevyesti silmäilin korentojen häät.
Koivun kylkeen naulatut hauenpäät.

Tummina piirtyivät puut
vasten taivasta vielä tummempaa.
Kuljin polkua alati kapenevaa.
Mieleni niin levoton,
mun mentävä nyt on.

Saavuin rantaan kaukaiseen,
jossa aallot hiljakseen
kuiski tarut meriltä kaukaa.
Sammal muuttui tummemmaksi,
rantakivi vieraammaksi,
kiiran huutoon kaisla katkeaa.

Silloin saapui pursi tuo,
muukalaiset haaleine silmineen.
Jokin kuin kiskoi heidän luo,
nousin peloitta veneeseen.

Tarinaa iskin, he vaiti oli vain.
Yhteistä kieltä niin monin keinoin hain.
Ah, lörppö mä oon, jo viimein valkenee.
Fiksuthan aina vaikenee.

Istuin veneessä kummajaisten, hattivattien.
Koitin selvittää salaisuutta silmäin vaaleiden.
Vaan mitäpä voisikaan ymmärtää
pieni peikkoukko tää?
Parempi antautua seikkailulle vaan.
Kaikki selvinnee, kaikki selvinnee,
kaikki selvinnee kyllä aikanaan!

Heräsin uuteen elämään.
En kestä enää _____.
En hetkeä ainaista toistuvaa,
eväsretkeä kesyä, puuduttavaa.

Onnen aalloilla vapaana oivallan:
on meri sinisempi tuolla puolen ulapan.

Aika seisoi, vaihtui saaret.
Natisi vain veneen kaaret.
Oih, hiljaisuus.
Niin apeaa, apeaa...

Äkkiä jyrisee ukkonen
ja taivaankansi suuttuu.
Tunnelma pienessä purressa
kuin sähköistyy ja muuttuu.
On kaikki punakeltaista
ja vielä kummempaa.
On meri täynnä pieniä veneitä
kaukaa ja kauempaa.
Kohti laakeata luotoa
on kaikilla nyt suunta.
Tämän täytyy olla se,
osa suurta salaisuutta,
suurta salaisuutta!

Hattivatit ujeltavat,
nauravat ja tanssivat.
Ne tuntevat siis jotakin,
hengittävät, nauttivat.
Outs!

[Hattivatit:]
Uuu...

[Muumipappa:]
Ne tuntevat siis jotakin,
hengittävät, nauttivat.
On sähköä, tyrskyä kerrakseen.
Nehän vaipuvat joukkohurmokseen,
hurmokseen!

[Hattivatit:]
Uuu...

[Muumipappa:]
Hurmokseen! Hurmokseen!

Ei ollutkaan ihmeellinen
elo hattivattien.
Turhaan elin harmitellen,
kadehtien.
Pinnan alla ei mitään.
Ihon alla ei ketään.
Ei mitään.

Keula kohti kotirantaa.
Teevesi jo hellalle pankaa.
Tuolla tuikkii kotivalo,
sen täytyy olla kotitalo.
Tämä se on elämää,
en kestä enää yhtäkään
mykkää myrskyn etsijää,
kummaa merenkävijää.

Onnen aalloilla vapaana oivallan:
ei meri sinisempi oo toissa puolen ulapan,
ulapan.
Mmm...

san. Jonne Valtonen Tove Janssonin Hattivattien salaisuus -novellin pohjalta
säv. Jonne Valtonen

Kevätlaulu

[Nuuskamuikkunen:]
Samoilin sammalilla yksin.
Pohdin ja säveltä hain.
Matkaa taitettu on ihmetyksin.
Siten aiheen mä lauluuni sain.
Jälkeen alkukevään harmauden
alta lakin huopaisen
nappaan sen helposti vain.
Mutta ensin samoilen,
tulen teen ja huokaisen.
Kiirettä mulla ei lain.

[Ti-ti-uu:]
Lumi suli, vilu tuli,
puro sano puli puli puli.
Miten tästä taas selvitään?
Kylmää loskaa, märkää loskaa,
kaikkialla lori lori lori.
Milloinka saa kevätsää?
Vaan alta turkin takkuisen,
tarkasti ko silmäilen,
joku soittelee harppuaan.
Unesta ma huokaisen.
Hah, se on Muikkunen!
Tarinoita kuulla nyt saan.

[Nuuskamuikkunen:]
Niin viileää on varpaisiin.
Keväthän vasta.
Koivu keinuttelee lehtiä
kuin äiti lasta.
Niille tuoreissa tuulissa
mahdollisuus.
Tuntematon, kutkuttava
salaisuus.
Voi, tunnen, kohta löydän
aivan uuden sävelen.
On laatu sen jo selvillä.
Nyt kerron teille sen...

[Ti-ti-uu:]
Kertoisitko, tohtisitko
tarinoida mulle tarinoita?
Täällä koskaan tapahdu ei mitään.
______________, onko niitä?
Entä missä merihirviöitä,
hampaita tai leaut syrjällään?
Vaan entä ahven raitapaita,
miten muistuttaako haita?
Pohdin, kai selville saan.
Viimein kaikkein pelottavin
kita alligaattorin.
Ei ole kai mitään hurjempaa.

[Nuuskamuikkunen:]
Niin viileää on varpaisiin.
Keväthän vasta.
Koivu keinuttelee lehtiä
kuin äiti lasta.
Niille tuoreissa tuulissa
mahdollisuus.
Tuntematon, kutkuttava
salaisuus.
Voi, tunnen, kohta löydän
aivan uuden sävelen.
On laatu sen jo selvillä.
Nyt kerron teille sen.
Vaan yksi osa odotusta,
kaksi kaihoa,
mutta eniten hillitöntä huumaa!
________ jo oottelee hetkeään,
jolloin valkeuden tuo metsän hämärään.
Mikä onni on kulkea yksinään,
poluilla kuunnella sisintään.

[Ti-ti-uu:]
Sisintään... Sisintään...

[Nuuskamuikkunen & Ti-ti-uu:]
Niin viileää on varpaisiin.
Keväthän vasta.
Koivu keinuttelee lehtiä
kuin äiti lasta.
Niille tuoreissa tuulissa
mahdollisuus.
Tuntematon, kutkuttava
salaisuus.
Voi, tunnen, kohta löydän
aivan uuden sävelen.
On laatu sen jo selvillä.
Nyt kerron teille sen.
Vaan yksi osa odotusta,
kaksi kaihoa,
mutta eniten hillitöntä huumaa!

[Ti-ti-uu:]
Mutta eniten hillitöntä huumaa!

[Nuuskamuikkunen & Ti-ti-uu:]
Huumaa...

san. Jonne Valtonen Tove Janssonin Kevätlaulu-novellin pohjalta
säv. Jonne Valtonen

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Joko lahjan sä teit

Joko lahjan sä teit,
joulukortitkin veit?
Joko kuusi on
valmiina odottaen?
Joko kynttilät toit,
kodin kauniiksi loit?
Koska joulu on tullut,
joulu on taas.
Koska joulu on kaikilla,
joulu on taas.

Joko leivoit sä sen
piparisydämen?
Joko liedellä kattila
soi poristen?
Joko herkut nuo muut
tekee makeiksi suut?
Koska joulu on tullut,
joulu on taas.
Koska joulu on kaikilla,
joulu on taas.

San. Lars Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Jukka Tuomainen

Kesälaulu

Nyt kuulkaa, kurjat olennot,
te synkän pimeyden.
Te, jotka veitte auringon
ja toitte kylmyyden.
Nyt aivan yksin olen,
jalkojani väsyttää.
Saan turhaan ikävöidä
laakson puiden vihreää.
Vaan muistan meren aallot
ja kuistin sinisen.
Ja kauheassa lumessa
nyt elää tahdo en!

San. Tove Jansson
Säv. Benny Törnroos
Suom. Benny Törnroos (Törnroos on Kesälaulu-nimisessä suomennoksessaan yhdistänyt kahta laulua: Mumintrollets arga sommarsång ja Svart natt. Tässä edellisen suomennos.)

Kesälaulu

Hiipivät hiljaa
yksinäiset, rauhaisat,
hurjat ja kurjat.
Rummuta tahtiin!
Nuotio räiskyy,
varjotkin väistyy.
Hännät ne paukkaa,
tanssissa laukkaa.
Rummuta tahtiin!
Lyö sekä tanssi!
On musta, musta yö!

San. Tove Jansson
Säv. Benny Törnroos
Suom. Benny Törnroos
(Törnroos on Kesälaulu-nimisessä suomennoksessaan yhdistänyt kahta laulua: Mumintrollets arga sommarsång ja Svart natt. Tässä jälkimmäisen suomennos.)

Kehtolaulu

Nukkukaa, lapset,
musta on yö.
Tähtien pyrstöt
liekkiä lyö.
Nukahtakaa,
unohtakaa.
Yö maan jo peittää,
ei valoa näy.
Karitsat vain laumassa
niityllä käy.

San. Tove Jansson
Säv. Benny Törnroos
Suom. Benny Törnroos

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Vähän niin ja näin

Ongelmia on tiedossa,
kun elellään kevytmielisesti.
Kaikki pannaan nyt asialliseen kuntoon.
Sitä sanotaan kulttuuriksi.
Joka jutulle on oma laatikko,
ja päälle pannaan siistit etiketit.
Sieltä löytyy vastaus visaisiin kysymyksiin,
mikä oikein on ja mikä väärin.

[Herrasväki], miten lepsusti olemme eläneet,
vähän niin ja näin.
Kun tehtiin jotain hassusti,
se heti toistettiin.

Mikä oli aamulla väärin,
on illalla ihan oikein.
Välillä homma menee päin honkia,
vaikka yrittää olla vain kiltti.

[Nyt kaikki tehdään toisin ja sukkelaan.
Ei ikinä enää rauhassa ja verkkaisesti.
Nyt kaikki pakataan muovipusseihin
ja meille pureksitaan kaikki valmiiksi.]

Kaikki on sattumaa
ja jutut menevät omalla painollaan.
Mehän tahdoimme vain,
että kaikilla olisi kivaa itsensä ja toistensa kanssa.

Emme ikinä tajuneet,
että olimme hupsutelleet.
Elämänasenne ratkaisee
ja myös hännän asento.

Mikä käy kekkereissä,
ei sovi ollenkaan talliin.
Elämä voi muuttua kerrassaan,
kun kapuaa mäntyyn katsomaan.

San. Tove Jansson & Lars Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Marjukka Eronen
[Suomennos on tehty alkuperäisen version pohjalta; hakasuluilla merkityt kohdat eroavat muumiversion sanoista.]