sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Hemulin runo

Kysyn, mi on onni – illan hiljaisuutta,
lämmin puristus tassun eikä muuta –
on onni purjehtia poies, jättää rannan muta,
ja meren suuri rauha sielussansa tuta.
Ah, mi on elämämme – se on uni vain,
suuri kumma virta välissä kukkulain.
Polulta eksyn, itseni araks tunnen –
mitä tehdä, kotia löydä kun en?
Elämän moninaisuus painaa niin kuin taakka.
Puristu tassuun, peräsin – odotan siihen saakka.
Hemuli, Muumilaakso joulukuussa.

San. Tove Jansson
Suom. Kaarina Helakisa
Ei sävelletty

Hemulens dikt

Jag frågar, vad är lycka - kvällens frid,
en tryckning av en tass och intet mera -
att segla ut ur gyttja, säv och vass
och havets stora frihet estimera.
Ach vad är livet, livet är en dröm,
en stor och mycket egendomlig ström.
Jag känner ömhet på den vilsna leden
men jag vet inte vad som jag ska göra med den,
och världens mångfald trycker som ett lass.
Jag längtar efter rodrets fasta tryckning i min tass.
Hemulen, Mumindalen i december

San. Tove Jansson
Ei sävelletty

Majakanvartijan runot

On autiona meri
kuu loistaa taivaalla
ei neljään pitkään vuoteen
ole näkynyt purjetta.



Kolmantena lokakuuta
on syntymäpäiväni päivä tää,
muttei vierasta ketään näy.
Sade vain kattoon ryöppyää,
lounaasta tuuli käy.



San. Tove Jansson
Suom. Laila Järvinen
Ei sävelletty

Fyrvaktarens verser

Det är så tomt på havet
däröver månen står
där gingo inga segel
på fyra långa år.



Den tredje oktober.
Det är min födelsedagsfest
men ingen finns som firar den
och vinden blåser från sydväst
och det är regnväder igen.



San. Tove Jansson
Ei sävelletty

Morgonvisa

Bort drog natten
solen steg!
Hatifnatten
for sin väg!
Var inte dyster
för igår!
Snorkens syster
får lockigt hår!
Jo-ho!

San. Tove Jansson
Ei sävelletty

Aamulaulu

Yö on ohi mennyt,
päivä valkenee.
Hattivattein kansa
pakoon soutelee!
Öisistä älä hiisku,
on aamu murheeton.
Ja pääsi, neiti Niisku,
pian kiharainen on.
Pi-hoo!

San. Tove Jansson
Suom. Laila Järvinen
Ei sävelletty

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Idylli

Vaikka julmuutta täynnä on maa,
vaikka tuhoaan kohti se käy,
kun sua mä vain saan rakastaa,
ei maailman pahuutta näy.
On jossakin onnemme maa,
ja meitä se vain odottaa.
Nyt korpien kätkössä on
kukka rakkauden kuihtumaton.

Muumimamman maailmaan
ihanaan, turvaisaan
Nukkumatti johdattaa
sinimaahan matkaajaa.

Sinun rakkautes kauas vie pois
kaiken hädän ja ahdistuksen.
Sinun kanssasi teemme me maan,
jossa kaikki on autuutta vaan.
Kätes sun pommisuojani on,
sinä linnoitus vankkumaton.
Sinun sylissäs voin unhoittaa,
sinun suudelmas mun rauhoittaa.

Muumimamman maailmaan
ihanaan, turvaisaan
Nukkumatti johdattaa
sinimaahan matkaajaa.

Sulje silmäs ja unhoita siis,
että synkkä on maailma tää.
Nuku onnellisiin unelmiis,
silloin ihmisten tuskaa et nää.
Käsi kädessä käykäämme näin
ohi tähtien kimmeltäväin
satumaatamme kultaista päin
onnen tietämme näin lähekkäin.

säv. Erna Tauro
san. Bengt Ahlfors ja Frej Lindqvist
suom. san. Esko Elstelä