Muumien maailma

Yksinäisten vuorten taa
kaiku laulun vie.
Laaksosta metsään käy
ystävysten tie.

Joka pikku ötökkä
ryömii katsomaan.
Pappa lyhdyt ripustaa,
metsä hehkun saa.

Kun kaikkein pienimmäinen pelkää,
Muumipeikko ymmärtää,
ojentaa käpälää.

Vaikka seikkailuista
päätä huimaa, muista:
ystävä on lähellä,
vierellä.

San. Paula Vesala & Mira Luoti
Säv. Jori Sjöroos

Skruttets visa

Jag är ett mycket litet skrutt och det är nästan kväll,
jag ville bli beskyddad av någån som är snäll,
nu hör jag mårran komma, nu tjutet hon igen...
Var finns min stora riddare, var finns min egen vän?
Horisonten är så lång,
havet sjunger sorgesång,
jag ska skriva brev till dej,
du som inte känner mej,
skynda, kom så fort det går!
Jag har vackert lockigt hår..

San. Tove Jansson
(Ei sävelletty.)

Tähti, kukka ja lapsi

On tähti kaikkein loistavin
ja onko kauniimpaa kuin kukka?
Ne tiedot meille annettiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Ei tähdet päiväsaikaan näy.
On moni juttu aivan toisin,
kun tiedon valtakuntaan käy.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Kuin tähdenlento kirkkahin
on kukan kukoistava hetki.
Vie salaisimpiin haaveisiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

On tähti tähti ainiaan,
ei kukka muuksi koskaan muutu
- ja lapsi lapsi aina vaan.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Jos voisi yltää tähtein taa
ja nähdä, kuinka kaikki syntyy.
Kai siellä kaikki kauniimpaa.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nuuskamuikkusen murheet

Kun huhtikuussa Muumilaaksoon kuljen,
on varjonpuolen rinteet lumiset.
Ja reppu tyhjä, huolta vailla huomen.
Piilee hatun alla uudet sävelet.

Se uusi laulu kätkee odotusta
ja kaksi osaa kevätkaihoa.
Ja loput on vain hurmaa huumaavinta,
siitä että yksinään saa tarpoa.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Ei mikään täällä riko luonnonrauhaa.
Keitän illallista, vaivun aatoksiin.
Jostain kaukaa kevätkoski pauhaa
tuudittaen unten maihin rauhaisiin.

Ei kaikki säily ennallansa täällä,
monta mullistusta vielä nähdä saan.
Kun myrsky riehuu raivoisalla päällä,
kuuma tulivuoren tuhka peittää vaan.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Sininen talo

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Niin merkillinen hattu nurkkaan heitettiin,
se melkein teki kaikki hulluksi.
Ja kun se vihdoin alas virkaan paiskattiin,
vesi muuttui mehuksi.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Ja torninhuipun kruunaa nuppi kultainen,
vie puiset portaat vinttikamariin.
Kun keittiöstä kiirii tuoksu herkkujen,
ei Nipsu jouda naapuriin.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On Muumitalon kuisti paikka verraton.
Sen kaiteet valkeaksi sivellyt.
Suti vernissalla pappa permannon,
vain pinta sen on pehmennyt.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Onnea Nuuskamuikkunen

Kuka tuolla naureskelee hattu kallellaan?
Muikkunen tietenkin!
Kuka aina kevään tullen palaa matkoiltaan?
Muikkunen tietenkin!
Kuka kaivaa huuliharpun selkärepusta?
Muikkunen tietenkin!
Kuka tänään tanssahtelee ratkiriemusta?
Nuuskamuikkunen!

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja huolet kuopataan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kaikki kutsutaan.

Kuka tänään vanhennut on taasen vuodella?
Muikkunen tietenkin!
Kenen kunniaksi lyhdyt tuikkii vuorella?
Muikkusen tietenkin!
Ja palmuviinimaljan onneksensa kohottaa
Muikkunen tietenkin.
Onnentoivotukset vastaan ottaa saa
Nuuskamuikkunen.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja huolet kuopataan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kakku paistetaan.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan
ja kaikki kutsutaan.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on huolet kuopattu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kaikki kutsuttu.

Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on huolet kuopattu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kakku paistettu.
Nyt juhlitaan, nyt juhlitaan,
on kaikki kutsuttu.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nipsu unelmoi

Jos voisin saada kultaa
niin paljon kuin on multaa,
se toisi onnen pantin
ja kamuillekin lantin.

Oi, paljon itse saisin
ja linnan rakentaisin.
Sen kylkeen huvipuiston
ja haaveilleni muiston.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.
Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

On timanttien hohde
myös unelmien kohde.
Ja kaksiloistolaivaa
tien laituriini raivaa.

Se unta on ja harhaa
ja käsistäni karkaa.
Kun unen valve voittaa,
on rahasta vain haittaa.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.
Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

Aai-jai-jai-jai-jai-jai-jai-jou.
Jos kultasuonen minä löytäisin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin,
niin toiset hukuttaisin lahjoihin.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen