perjantai 5. heinäkuuta 2013

Idylli

Vaikka julmuutta täynnä on maa,
vaikka tuhoaan kohti se käy,
kun sua mä vain saan rakastaa,
ei maailman pahuutta näy.
On jossakin onnemme maa,
ja meitä se vain odottaa.
Nyt korpien kätkössä on
kukka rakkauden kuihtumaton.

Muumimamman maailmaan
ihanaan, turvaisaan
Nukkumatti johdattaa
sinimaahan matkaajaa.

Sinun rakkautes kauas vie pois
kaiken hädän ja ahdistuksen.
Sinun kanssasi teemme me maan,
jossa kaikki on autuutta vaan.
Kätes sun pommisuojani on,
sinä linnoitus vankkumaton.
Sinun sylissäs voin unhoittaa,
sinun suudelmas mun rauhoittaa.

Muumimamman maailmaan
ihanaan, turvaisaan
Nukkumatti johdattaa
sinimaahan matkaajaa.

Sulje silmäs ja unhoita siis,
että synkkä on maailma tää.
Nuku onnellisiin unelmiis,
silloin ihmisten tuskaa et nää.
Käsi kädessä käykäämme näin
ohi tähtien kimmeltäväin
satumaatamme kultaista päin
onnen tietämme näin lähekkäin.

säv. Erna Tauro
san. Bengt Ahlfors ja Frej Lindqvist
suom. san. Esko Elstelä

Idyllsvisa

Kan hända att världen är grym
kan hända att livet är hårt
men håll mig i handen och rym
mitt in i det land som är vårt.
Det växer ett vitsippesnår
i varje den mörkaste skog
det lyser en tindrande vår
vi älskar varann det är nog.

Barnasinnet i behåll
Mumintro, Mumintroll,
Nalle Puh och poesi
tryggare kan ingen bli.

Din kärlek ska få mig att fly
från människors hunger och nöd
vi bygger en värld som är ny
som är utan fruktan och död.
Din hand är ett bombskydd för mig
din famn är mitt hem i min borg
jag glömmer min ängslan hos dig
i din kyss ska jag gömma min sorg.

Så slut dina ögon och glöm
att världen är bitter och grå
slut dina ögon och dröm
att världen är bara vi två.
Och kom låt oss gå hand i hand
i natten bland stjärnornas bloss
längs vägen till sagornas land
de väntar ju bara på oss.

Barnasinnet i behåll
Mumintro, Mumintroll,
Nalle Puh och poesi
tryggare kan ingen bli.

Säv. Erna Tauro
San. Bengt Ahlfors ja Frej Lindqvist

tiistai 26. helmikuuta 2013

Muumien maailma


Yksinäisten vuorten taa
kaiku laulun vie.
Laaksosta metsään käy
ystävysten tie.

Joka pikku ötökkä
ryömii katsomaan.
Pappa lyhdyt ripustaa,
metsä hehkun saa.

Kun kaikkein pienimmäinen pelkää,
Muumipeikko ymmärtää,
ojentaa käpälää.

Vaikka seikkailuista
päätä huimaa, muista:
ystävä on lähellä,
vierellä.

San. Paula Vesala & Mira Luoti
Säv. Jori Sjöroos

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Skruttets visa


Jag är ett mycket litet skrutt och det är nästan kväll,
jag ville bli beskyddad av någån som är snäll,
nu hör jag mårran komma, nu tjutet hon igen...
Var finns min stora riddare, var finns min egen vän?
Horisonten är så lång,
havet sjunger sorgesång,
jag ska skriva brev till dej,
du som inte känner mej,
skynda, kom så fort det går!
Jag har vackert lockigt hår..

San. Tove Jansson
(Ei sävelletty.)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tähti, kukka ja lapsi


On tähti kaikkein loistavin
ja onko kauniimpaa kuin kukka?
Ne tiedot meille annettiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Ei tähdet päiväsaikaan näy.
On moni juttu aivan toisin,
kun tiedon valtakuntaan käy.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Kuin tähdenlento kirkkahin
on kukan kukoistava hetki.
Vie salaisimpiin haaveisiin.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

On tähti tähti ainiaan,
ei kukka muuksi koskaan muutu
- ja lapsi lapsi aina vaan.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin.

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Jos voisi yltää tähtein taa
ja nähdä, kuinka kaikki syntyy.
Kai siellä kaikki kauniimpaa.
Vaan kuinka lasta neuvoisin?
On turhaa usko totuuksiin

Se kaikki, mikä kylvetään, jää itämään,
vielä kerran nostaa pään.
Sain sen verran kai tietää minäkin.
Sain sen verran kai tietää minäkin.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Nuuskamuikkusen murheet


Kun huhtikuussa Muumilaaksoon kuljen,
on varjonpuolen rinteet lumiset.
Ja reppu tyhjä, huolta vailla huomen.
Piilee hatun alla uudet sävelet.

Se uusi laulu kätkee odotusta
ja kaksi osaa kevätkaihoa.
Ja loput on vain hurmaa huumaavinta,
siitä että yksinään saa tarpoa.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Ei mikään täällä riko luonnonrauhaa.
Keitän illallista, vaivun aatoksiin.
Jostain kaukaa kevätkoski pauhaa
tuudittaen unten maihin rauhaisiin.

Ei kaikki säily ennallansa täällä,
monta mullistusta vielä nähdä saan.
Kun myrsky riehuu raivoisalla päällä,
kuuma tulivuoren tuhka peittää vaan.

Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen

Sininen talo


On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Niin merkillinen hattu nurkkaan heitettiin,
se melkein teki kaikki hulluksi.
Ja kun se vihdoin alas virkaan paiskattiin,
vesi muuttui mehuksi.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Ja torninhuipun kruunaa nuppi kultainen,
vie puiset portaat vinttikamariin.
Kun keittiöstä kiirii tuoksu herkkujen,
ei Nipsu jouda naapuriin.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On Muumitalon kuisti paikka verraton.
Sen kaiteet valkeaksi sivellyt.
Suti vernissalla pappa permannon,
vain pinta sen on pehmennyt.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

On laakso, vuoret ympärillä.
Talo sininen, monta kulmaa sillä.
Kerran pilvenhöytyvillä sai siellä pelleillä.

Säv. P. A. L. Kartner
San. P. A. L. Kartner
Suom. Jertta Ratia-Kähönen